Saṃyutta Nikāya 35

16. Nandik­kha­ya­vagga

167. Attā­nudiṭ­ṭhi­pahāna­sutta

Atha kho aññataro bhikkhu … pe … etadavoca: “kathaṃ nu kho, bhante, jānato kathaṃ passato attānudiṭṭhi pahīyatī”ti? “Cakkhuṃ kho, bhikkhu, anattato jānato passato attānudiṭṭhi pahīyati. Rūpe anattato jānato passato attānudiṭṭhi pahīyati. Cakkhuviññāṇaṃ anattato jānato passato attānudiṭṭhi pahīyati. Cak­khu­samphas­saṃ anattato jānato passato attānudiṭṭhi pahīyati. Yampidaṃ cak­khu­samphas­sa­pac­cayā uppajjati vedayitaṃ sukhaṃ vā dukkhaṃ vā aduk­kha­ma­su­khaṃ vā tampi anattato jānato passato attānudiṭṭhi pahīyati … pe … jivhaṃ anattato jānato passato attānudiṭṭhi pahīyati … pe … manaṃ anattato jānato passato attānudiṭṭhi pahīyati. Dhamme … manoviññāṇaṃ … manosamphassaṃ … yampidaṃ mano­samphas­sa­pac­cayā uppajjati vedayitaṃ sukhaṃ vā dukkhaṃ vā aduk­kha­ma­su­khaṃ vā tampi anattato jānato passato attānudiṭṭhi pahīyatī”ti.

Dvādasamaṃ.

Nandik­kha­ya­vaggo paṭhamo.

Nandikkhayena cattāro,
jīvakambavane duve;
Koṭṭhikena tayo vuttā,
micchā sakkāya attanoti.