Aṅguttara Nikāya 11

2. Anussativagga

21. Catut­tha­samā­dhi­sutta

Tatra kho āyasmā sāriputto bhikkhū āmantesi: “siyā nu kho, āvuso, bhikkhuno tathārūpo samādhipa­ṭi­lābho yathā neva pathaviyaṃ pathavisaññī assa, na āpasmiṃ āposaññī assa, na tejasmiṃ tejosaññī assa, na vāyasmiṃ vāyosaññī assa, na ākāsānañ­cāyatane ākāsānañ­cāyata­na­saññī assa, na viñ­ñā­ṇañ­cāyatane viñ­ñā­ṇañ­cāyata­na­saññī assa, na ākiñ­cañ­ñā­yatane ākiñ­cañ­ñā­yatana­saññī assa, na neva­saññā­nā­saññāya­tane neva­saññā­nā­sañ­ñāyata­na­saññī assa, na idhaloke idhalokasaññī assa, na paraloke paralokasaññī assa, yampidaṃ diṭṭhaṃ sutaṃ mutaṃ viññātaṃ pattaṃ pariyesitaṃ anuvicaritaṃ manasā tatrāpi na saññī assa; saññī ca pana assā”ti?

“Dūratopi kho mayaṃ, āvuso, āgaccheyyāma āyasmato sāriputtassa santike etassa bhāsitassa atthamaññātuṃ. Sādhu vatā­yasman­taṃyeva sāriputtaṃ paṭibhātu etassa bhāsitassa attho. Āyasmato sāriputtassa sutvā bhikkhū dhāressantī”ti.

“Tenahāvuso, suṇātha, sādhukaṃ manasi karotha; bhāsissāmī”ti. “Evamāvuso”ti kho te bhikkhū āyasmato sāriputtassa paccassosuṃ. Āyasmā sāriputto etadavoca: 

“Siyā, āvuso, bhikkhuno tathārūpo samādhipa­ṭi­lābho yathā neva pathaviyaṃ pathavisaññī assa … pe … yampidaṃ diṭṭhaṃ sutaṃ mutaṃ viññātaṃ pattaṃ pariyesitaṃ anuvicaritaṃ manasā tatrāpi na saññī assa; saññī ca pana assā”ti.

“Yathā kathaṃ panāvuso, siyā bhikkhuno tathārūpo samādhipa­ṭi­lābho yathā neva pathaviyaṃ pathavisaññī assa … pe … yampidaṃ diṭṭhaṃ sutaṃ mutaṃ viññātaṃ pattaṃ pariyesitaṃ anuvicaritaṃ manasā tatrāpi na saññī assa; saññī ca pana assā”ti?

“Idha, āvuso, bhikkhu evaṃsaññī hoti: ‘etaṃ santaṃ etaṃ paṇītaṃ, yadidaṃ sabba­saṅ­khā­ra­sama­tho sabbū­padhipa­ṭi­nissaggo taṇhākkhayo virāgo nirodho nibbānan’ti. Evaṃ kho, āvuso, siyā bhikkhuno tathārūpo samādhipa­ṭi­lābho yathā neva pathaviyaṃ pathavisaññī assa, na āpasmiṃ āposaññī assa, na tejasmiṃ tejosaññī assa, na vāyasmiṃ vāyosaññī assa, na ākāsānañ­cāyatane ākāsānañ­cāyata­na­saññī assa, na viñ­ñā­ṇañ­cāyatane viñ­ñā­ṇañ­cāyata­na­saññī assa, na ākiñ­cañ­ñā­yatane ākiñ­cañ­ñā­yatana­saññī assa, na neva­saññā­nā­saññāya­tane neva­saññā­nā­sañ­ñāyata­na­saññī assa, na idhaloke idhalokasaññī assa, na paraloke paralokasaññī assa, yampidaṃ diṭṭhaṃ sutaṃ mutaṃ viññātaṃ pattaṃ pariyesitaṃ anuvicaritaṃ manasā tatrāpi na saññī assa; saññī ca pana assā”ti.

Ekādasamaṃ.

Anussativaggo dutiyo.

Dve vuttā mahānāmena,
nandiyena subhūtinā;
Mettā aṭṭhako gopālo,
cattāro ca samādhināti.