Aṅguttara Nikāya 11

1. Nissayavagga

7. Saññāsutta

Atha kho āyasmā ānando yena bhagavā tenupasaṅkami; upasaṅkamitvā bhagavantaṃ abhivādetvā ekamantaṃ nisīdi. Ekamantaṃ nisinno kho āyasmā ānando bhagavantaṃ etadavoca: 

“Siyā nu kho, bhante, bhikkhuno tathārūpo samādhipa­ṭi­lābho yathā neva pathaviyaṃ pathavisaññī assa, na āpasmiṃ āposaññī assa, na tejasmiṃ tejosaññī assa, na vāyasmiṃ vāyosaññī assa, na ākāsānañ­cāyatane ākāsānañ­cāyata­na­saññī assa, na viñ­ñā­ṇañ­cāyatane viñ­ñā­ṇañ­cāyata­na­saññī assa, na ākiñ­cañ­ñā­yatane ākiñ­cañ­ñā­yatana­saññī assa, na neva­saññā­nā­saññāya­tane neva­saññā­nā­sañ­ñāyata­na­saññī assa, na idhaloke idhalokasaññī assa, na paraloke paralokasaññī assa, yampidaṃ diṭṭhaṃ sutaṃ mutaṃ viññātaṃ pattaṃ pariyesitaṃ anuvicaritaṃ manasā, tatrāpi na saññī assa; saññī ca pana assā”ti?

“Siyā, ānanda, bhikkhuno tathārūpo samādhipa­ṭi­lābho yathā neva pathaviyaṃ pathavisaññī assa, na āpasmiṃ āposaññī assa, na tejasmiṃ tejosaññī assa, na vāyasmiṃ vāyosaññī assa, na ākāsānañ­cāyatane ākāsānañ­cāyata­na­saññī assa, na viñ­ñā­ṇañ­cāyatane viñ­ñā­ṇañ­cāyata­na­saññī assa, na ākiñ­cañ­ñā­yatane ākiñ­cañ­ñā­yatana­saññī assa, na neva­saññā­nā­saññāya­tane neva­saññā­nā­sañ­ñāyata­na­saññī assa, na idhaloke idhalokasaññī assa, na paraloke paralokasaññī assa, yampidaṃ diṭṭhaṃ sutaṃ mutaṃ viññātaṃ pattaṃ pariyesitaṃ anuvicaritaṃ manasā, tatrāpi na saññī assa; saññī ca pana assā”ti.

“Yathā kathaṃ pana, bhante, siyā bhikkhuno tathārūpo samādhipa­ṭi­lābho yathā neva pathaviyaṃ pathavisaññī assa, na āpasmiṃ āposaññī assa, na tejasmiṃ tejosaññī assa, na vāyasmiṃ vāyosaññī assa, na ākāsānañ­cāyatane ākāsānañ­cāyata­na­saññī assa, na viñ­ñā­ṇañ­cāyatane viñ­ñā­ṇañ­cāyata­na­saññī assa, na ākiñ­cañ­ñā­yatane ākiñ­cañ­ñā­yatana­saññī assa, na neva­saññā­nā­saññāya­tane neva­saññā­nā­sañ­ñāyata­na­saññī assa, na idhaloke idhalokasaññī assa, na paraloke paralokasaññī assa, yampidaṃ diṭṭhaṃ sutaṃ mutaṃ viññātaṃ pattaṃ pariyesitaṃ anuvicaritaṃ manasā, tatrāpi na saññī assa, saññī ca pana assā”ti.

“Idhānanda, bhikkhu evaṃsaññī hoti: ‘etaṃ santaṃ etaṃ paṇītaṃ, yadidaṃ sabba­saṅ­khā­ra­sama­tho sabbū­padhipa­ṭi­nissaggo taṇhākkhayo virāgo nirodho nibbānan’ti. Evaṃ kho, ānanda, siyā bhikkhuno tathārūpo samādhipa­ṭi­lābho yathā neva pathaviyaṃ pathavisaññī assa, na āpasmiṃ āposaññī assa, na tejasmiṃ tejosaññī assa, na vāyasmiṃ vāyosaññī assa, na ākāsānañ­cāyatane ākāsānañ­cāyata­na­saññī assa, na viñ­ñā­ṇañ­cāyatane viñ­ñā­ṇañ­cāyata­na­saññī assa, na ākiñ­cañ­ñā­yatane ākiñ­cañ­ñā­yatana­saññī assa, na neva­saññā­nā­saññāya­tane neva­saññā­nā­sañ­ñāyata­na­saññī assa, na idhaloke idhalokasaññī assa, na paraloke paralokasaññī assa, yampidaṃ diṭṭhaṃ sutaṃ mutaṃ viññātaṃ pattaṃ pariyesitaṃ anuvicaritaṃ manasā, tatrāpi na saññī assa, saññī ca pana assā”ti.

Atha kho āyasmā ānando bhagavato bhāsitaṃ abhinanditvā anumoditvā uṭṭhāyāsanā bhagavantaṃ abhivādetvā padakkhiṇaṃ katvā yenāyasmā sāriputto tenupasaṅkami; upasaṅkamitvā āyasmatā sāriputtena saddhiṃ sammodi. Sammodanīyaṃ kathaṃ sāraṇīyaṃ vītisāretvā ekamantaṃ nisīdi. Ekamantaṃ nisinno kho āyasmā ānando āyasmantaṃ sāriputtaṃ etadavoca: 

“Siyā nu kho, āvuso sāriputta, bhikkhuno tathārūpo samādhipa­ṭi­lābho yathā neva pathaviyaṃ pathavisaññī assa … pe … yampidaṃ diṭṭhaṃ sutaṃ mutaṃ viññātaṃ pattaṃ pariyesitaṃ anuvicaritaṃ manasā, tatrāpi na saññī assa, saññī pana assā”ti. “Siyā, āvuso ānanda, bhikkhuno tathārūpo samādhipa­ṭi­lābho yathā neva pathaviyaṃ pathavisaññī assa … pe … yampidaṃ diṭṭhaṃ sutaṃ mutaṃ viññātaṃ pattaṃ pariyesitaṃ anuvicaritaṃ manasā, tatrāpi na saññī assa, saññī ca pana assā”ti.

“Yathā kathaṃ panāvuso sāriputta, siyā bhikkhuno tathārūpo samādhipa­ṭi­lābho yathā neva pathaviyaṃ pathavisaññī assa … pe … yampidaṃ diṭṭhaṃ sutaṃ mutaṃ viññātaṃ pattaṃ pariyesitaṃ anuvicaritaṃ manasā, tatrāpi na saññī assa, saññī ca pana assā”ti?

“Idha, āvuso ānanda, bhikkhu evaṃsaññī hoti: ‘etaṃ santaṃ etaṃ paṇītaṃ, yadidaṃ sabba­saṅ­khā­ra­sama­tho sabbū­padhipa­ṭi­nissaggo taṇhākkhayo virāgo nirodho nibbānan’ti. Evaṃ kho, āvuso ānanda, siyā bhikkhuno tathārūpo samādhipa­ṭi­lābho yathā neva pathaviyaṃ pathavisaññī assa … pe … yampidaṃ diṭṭhaṃ sutaṃ mutaṃ viññātaṃ pattaṃ pariyesitaṃ anuvicaritaṃ manasā, tatrāpi na saññī assa, saññī ca pana assā”ti.

“Acchariyaṃ, āvuso, abbhutaṃ, āvuso. Yatra hi nāma satthu ceva sāvakassa ca atthena attho byañjanena byañjanaṃ saṃsandissati samessati na viggayhissati, yadidaṃ aggapadasmiṃ. Idānāhaṃ, āvuso, bhagavantaṃ upasaṅkamitvā etamatthaṃ apucchiṃ. Bhagavāpi me etehi akkharehi etehi padehi etehi byañjanehi etamatthaṃ byākāsi, seyyathāpi āyasmā sāriputto. Acchariyaṃ, āvuso, abbhutaṃ, āvuso. Yatra hi nāma satthu ceva sāvakassa ca atthena attho byañjanena byañjanaṃ saṃsandissati samessati na viggayhissati, yadidaṃ aggapadasmin”ti.

Sattamaṃ.